Viime aikoina olen nähnyt muutaman loistavan elokuvan! Kaksi niistä on uutta tuotantoa ja yksi vähän vanhempi. Yksi on kansainvälisesti tuotettu ranskalainen, yksi italialainen ja yksi perinteistä Hollywood-tuotantoa. Puhun siis elokuvista The Intouchables, La Grande Bellezza ja 12 Years a Slave.
The Intouchables (Koskemattomat) kertoo miljonääristä, joka palkkaa avustajakseen työttömän pikkurikollisen. Kankean alun jälkeen miehistä tulee hyvät ystävät, jotka pitävät yhdessä hauskaa erilaisista elämäntilanteistaan huolimatta. Leffan juoni kuulostaa vähän ankealta ja kuluneelta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole! Elokuva on kaiken kaikkiaan hauska, mutta myös sen syvällisempi ja pohdiskelevampi puoli tulee katsojalle selväksi. Ranskan kieltä pitkään lukeneena ja maassa asuneena leffa herättää muistoja kulttuurista, jossa elää ihmisiä monista eri taustoista ja kulttuureista. Kuten leffakin tuo ilmi, erilaisuus on rikkaus, jonka olemassaoloon liittyy monenlaisia konflikteja. Suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa kaikille - niillekin, jotka eivät yleensä ranskalaisista leffoista niin välitä :)
Sitten siihen italialaiseen, viimeisimmän ulkomaisen elokuvan Oscarin voittaneeseen taideteokseen! La Grande Bellezza (Suuri kauneus) on hyvin italialainen, jotenkin perinteistä Saapasmaa-elokuvaa noudatteleva elokuva. Se kertoo miehestä, joka on hyvin menestynyt urallaan toimittajana ja joka vanhoilla päivillään huomaa elämänsä kuluneen juhliessa ja verkostoja rakentaessa. Leffassa on paljon elämään liittyvää pohdiskelua niin suoran monologin muodossa kuin symbolisestikin. Taustalla on kuitenkin koko ajan italialaiseen kulttuuriin niin vahvasti kuuluva elämänsyke ja halu tehdä elämästä elettävän arvoista ihmissuhteiden kautta. En ihmettele, miksi elokuva on voittanut Oscarin, sillä sen se on varmasti ansainnut. Yleisesti ottaen pidin elokuvasta, mutta mielestäni paikoin se junnasi paikoillaan ja siksi kesti liian kauan (2h 20min). Suosittelen kuitenkin tätäkin elokuvaa kaikille ja etenkin italialaisesta kulttuurista kiinnostuneille!
Viimeisenä, mutta ei millään lailla huonoimpana 12 Years a Slave (12 vuotta orjana)! Tämä useamman Oscarin voittaja on loistava kuvaus Yhdysvaltain valkoisen ylimystön harjoittamasta orjuudesta. Leffa kertoo New Yorkin osavaltiossa siepatusta vapaasta miehestä, joka myydään orjuuteen. Hänen kohtalonsa ohella seurataan hänen kanssaan orjuudesta kärsiviä miehiä ja naisia. Orjien valkoiset isännät kuvataan enimmäkseen armottomina sekopäinä, mutta joukosta löytyy myös sympaattisempia isäntiä. Kaiken kaikkiaan orjuus kuvataan ajan tapana, jota hyvin harvat halusivat tai uskalsivat kritisoida. Elokuva on rankka, mutta todella mukaansa tempaava. Koko leffan ajan tuntui aivan kuin olisin itse ollut mukana paikan päällä katselemassa tapahtumia ja todistamassa niin orjien kuin heidän isäntiensä tunteita. Tämä on ehdottomasti paras elokuva, jonka olen nähnyt pitkään aikaan!
Mun täytyy ehdottomasti katsoa noi kaksi muutakin! :)
VastaaPoistaMietin La grande bellezzan symboliikkaa tänään. Sekin jotenkin niin tyypillistä italialaista, hih. Ja muutkin viittaukset, esim. pätkästä, jossa päähenkilö kulkee Via Venetoa, tulee mieleen 50-, 60-luku ja dolce vita, Flaianon yks novelli yms yms. ;)
Joo vähän samaa melankoliaa aikojen muuttumisesta ku just sillon 50-60-luvuilla. Toimii tollasessa ikuisessa kaupungissa, joka ei itsessään oo paljon muuttunut vuosikymmeniin :)
Poista